Ihmeellinen elämä :D

Sade ropisee kirjoituspöytäni äärestä näkyviin pensaisiin. Lehdet ovat täynnä kimaltavia sadepisaroita ja niitä tippuu jatkuvasti lisää – osa valuu maahan ja antaa tilaa uusille tulijoille. On elokuu, viimeinen kesän kuukausista. Koulut alkavat ja moni on jo palannut lomalta työnsä ääreen, mutta joillakin loma on vasta edessä. Kesä on ollut sateinen ja hellepäivien lukumäärä on jäänyt keskimääräistä pienemmäksi – yksi kesän keskustelujen kestoaiheista. Useita se harmittaa, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita asia ei liikuta sanottavammin.

Itse kuulun jälkimmäisten joukkoon. Olen tyytyväinen, jos kesällä sekä sataa että paistaa, eikä lämpötilan tarvitse kivuta juuri yli kahdenkymmenen. Nykyisen kaltaiset lähes jatkuvat sadekuurot rasittavat kuitenkin marjan- ja maanviljelijöitä, joiden elinkeino on riippuvainen luonnonolosuhteista. Kohtuullinen määrä kesän lämpöä ja D-vitamiinia sekä marjaenergiaa varustaa meidät pohjoismaalaiset syksyyn ja talveen sekä auttaa jaksamaan seuraavaan kesään.

Viimeksi kuluneen viikon aikana Etelä-Suomen yli vyöryneet sadekuurot saivat aikaan lenkkipolkumme varrelle melkoisen vesilammikon. Viisikuinen saksanpaimenkoiran pentumme uskalsi tutustua siihen, kun huomasi minun kävelevän lammikon läpi. Seurasin pennun leikkiä ihastuneena sen riemuun nauttia vedestä. Se upotti kuononsa lammikkoon ja yritti sitten pyydystää kuonostaan tippuvat vesipisarat tassuillaan hypäten vedenpinnan rikkovien pisaroiden päälle. Tätä riemua olisi kestänyt vaikka kuinka kauan, mutta kärsimätön ihminen (eli allekirjoittanut) keskeytti lopulta leikin halutessaan jatkaa matkaa.

Eläinten ja ihmisen lapset ovat tässä asiassa samankaltaisia. Suureen riemuun ja uuden oivaltamisen iloon ei tarvita kovinkaan paljon – vesilammikko, puupala, värikäs lehti, perhonen, pörisevä kärpänen tai linnun höyhen. Ne ovat kaikki asioita, joihin meidän aikuisten mieli on jo turtunut, mutta pieni ihminen tai eläin näkee ne eri tavoin. Ehkä meidän jokaisen pitäisi lähteä joskus liikkeelle ennakkoluulottomasti ihmettelemään kaikkea ja kaikkia – positiivisesti, mieli ja silmät avoinna.

Lähipiiriimme on heinäkuun aikana syntynyt tällainen pieni, elämää ihmettelevä ihmisenalku - minusta ja nuorekkaamasta puoliskostani on tullut isovanhempia. Perheessämme vaikuttava eläimen lapsi on ollut äärettömän kiinnostunut kodissamme vierailleen pienen olennon äänistä – erityisesti vauvan vaativa itku on hämmentänyt sitä. Nämä kaksi vauvaa eivät ole kuitenkaan saaneet vielä tutustua toisiinsa lähemmin, sillä viisikuinen koiranpentu on turhan raisu leikkikaveri – varsinkin, kun toinen ei leiki vielä vähään aikaan. Sitten tulevaisuudessa…

Sain ihmetellä lauantai-iltana pennun kanssa lenkkeillessäni tähänastisen elämäni täydellisintä sateenkaarta. Viime päivien tapaan nopeasti kehittynyt ja rankka sadekuuro kasteli meidät vaimentuen sitten vesitihkuksi samalla, kun pilvet alkoivat väistyä auringon edestä. Näin polulla edessämme sateenkaaren pään (aarrekätköä en kuitenkaan löytänyt) ja tunne polun päälle laskeutuneen sateenkaaren edessä oli hieman epätodellinen. Edettyämme jonkin matkaa polun vieressä olevan pienen hakkuuaukean päällä näkyi täydellinen sateenkaari, jollaista en ole nähnyt koskaan ennen... Tunsin kokeneeni jotakin ihmeellistä.

Kerroin joskus aikaisemmin nopeassa tahdissa rikkoutuneista kahvinkeittimistämme. Kolmas takuukeittimemme pääsi viikko sitten tiensä päähän. Reklamoituani asiasta posti kiikutti vuorokauden sisällä talouteemme neljännen keittimen. Olisimme saaneet valita keittimen värin, mutta tyydyimme entiseen mustaan. Tällä hetkellä varastossamme on yksi kylmää kahvia keittävä keitin, yksi toimimaton (säilytetään varapannun ja irrotettavan vesisäiliön vuoksi) sekä yksi, jonka vastuspuomi on haljennut. Jälkikasvumme saa valmistautua perimään useita eri tavoin toimimattomia kahvinkeittimiä 😄

Niitä elokuun tummia ja lämpimiä öitä odotellessa 😊

Tuplasateenkaari - luonto on kaunis 💚