Arvaamattomia ajatuksia

Katsoin eilen Havukka-ahon ajattelijan Ylen kanavalta enkä voinut olla ihastelematta Konsta Pylkkäsen tapaa löytää pohtimisen aihetta asioista, joita toiset eivät vaivautuneet miettimään. Seurasin tämän korpifilosofin mietteitä ensimmäisen kerran jo lapsena, kun sarja tuli televisiosta 1970-luvulla. Veikko Huovisen vuonna 1952 luoma hahmo pohti sinisiä ajatuksiaan jo 1960-luvulla kuunnelmissa ja samaisesta ajattelijasta ohjattiin tv-sarja MTV3:lle vuonna 1971. Nyt sunnuntaisin nähtävä kolmiosainen sarja on tehty alun perin elokuvaksi vuonna 2010. Siinä Konsta Pylkkänen on vaihtunut Lauri Leinosta Kai Lehtiseksi – mainioita tulkitsijoita molemmat. En voinut välttyä ajatukselta, että Havukka-ahon ajattelijan pohtimat välikädet olisivat todella näppärät. Ne voisivat neuloa tai tehdä muita rutiininomaisia tehtäviä, kun varsinaiset kädet suorittavat vaativampia töitä. En vain ole koskaan nähnyt sellaisia kenelläkään – kenties tekoäly tarjoaisi ratkaisun asiaan. Tekoälyn suunnitellaan

Totesin kuluneena viikonloppuna rauhallisen keski-ikäisen arkemme muuttuneen lopullisesti vilkkaaseen pentuarkeen uteliaan ja virkeän koiranpennun kanssa. Listasin mielessäni, mitä kaikkea nykyään täytyy huomioida, jotta arki sujuisi mahdollisimman vähäisin yllätyksin. Säilytimme kesäkuuhun asti läppösiämme ja alligaatoreitamme (lue: piraatticrocseja) takaterassilla ja ulkoportailla. Sieltä ne oli helppo sujauttaa jalkaan käydessään puutarhassa, liiterillä tai autotallissa. Nyttemmin kengät on siirretty eteiseen, poikkeuksena yhdet alligaattorit, joita säilytän takaterassin pöydällä sekä yksi miesten paripuoli, jonka kaveri on määrittämättömässä paikassa puutarhassamme.  Varoitamme myös vieraitamme jättämästä kenkiä vartioimatta ulkoportaille. Aina tosin vartiointikaan  ei   auta, jos haltijan etäisyys kenkiin on pitkä – pentu on todella nopea käänteissään. Juomapulloaan ei voi laskea käsistään pennun ulottuville, sillä se päätyy ajatustakin nopeammin pennun hampaissa villiin le

Keräsin nokkosia entisen kasvimaani reunamilta ja huomasin, ettei se onnistu koiranpentumme läsnä ollessa. Se kaivoi maan täyteen kuoppia ja tuhosi osan viimeisistä jäljellä olevista selviytyjäkasveista. Entisen kasvimaan siksi, että viimeisimmästä hoitotoimenpiteestä on liki kymmenen vuotta aikaa ja sammal on vallannut maan – olen antanut sille periksi ja luvan. Pienellä alueella kasvimaan reunassa on henkitoreissaan sinnitteleviä puutarhamansikoita, rypäs raparperia sekä tyrnipensaita, jotka ovat levittäytymässä koko alueelle. Siellä täällä on lisäksi yrtti-istutuksistani ainoana hengissä selvinnyt mäkimeirami eli oregano, joka leviää tyrnipensaiden alla innokkaasti – vuosi vuodelta se kasvaa edellisvuotta laajemmalla alueella. Löysinpä sieltä myös yhden ainokaisen talvivalkosipulin taimenkin. Selvitin, että mäkimeirami ( Origanum vulgare ) on monipuolinen ja jo antiikin aikana hyödynnetty yrtti. Lähes jokainen on joskus maustanut pizzansa tai pastansa oreganolla, mutta lounaiss