Pennun elämää - ja elämää sen kanssa :)

Viikko viikolta elämä kasvavan koiranpennun kanssa alkaa tuntua helpommalta. Vielä viime viikolla laskin pennun kynsien tekemiä naarmuja sekä terävien pentuhampaiden jälkiä käsivarsistani ja sormistani. Nyt niistä on jäljellä enää hennon punaiset arvet, jotka haalistuvat kesän mittaan. Toivon, ettei niitä tule enää lisää – ainakaan kovin monta. Pentu näet haluaa pallon heti ja kärsimättömyydessään se yrittää ottaa pallon kädestä, jos et ole nopea.

Aamuisin, ”hyvin” nukutun yön jälkeen pentu tervehtii meitä iloisesti nuolemalla, mutta muutaman nuolaisun jälkeen hampaat tulevat vielä mukaan tervehdykseen. Pennun leikkiessä erityisesti tyttäreni nilkat sekä fiksumman puoliskoni varpaat ovat mieluisia kohteita sen hampaille. Itse koin päässeeni heitä vähemmällä, kunnes tarkkanäköinen puoliskoni huomasi pienet mustelmat pohkeissani. Ne olivat pennun hampaiden aikaansaamia jälkiä, yrityksiä saada emäntä kanssaan leikkimään.

Miettiessäni aikaa viikkoja taaksepäin huomaan pennun kuitenkin rauhoittuneen (vai liekö toiveajattelua?). Se tietää pääpiirteissään, mitä saa tehdä ja mitä ei. Vaikka se onkin itsepäinen ja protestoi välillä kieltoja haukkumalla, se tottelee kuitenkin päivä päivältä yhä paremmin. Lauman koossa pitäminen on sillä niin verissä, että se itkee joka kerta surkeasti, kun joku perheestämme lähtee töihin, kauppaan tai jonnekin, minne se ei pääse mukaan. Perheen jäsenen palaaminen on sille aina yhtä iloinen tapahtuma.

Eilinen päivä oli pennulle todella ”raskas”, sillä vahdittavia oli niin paljon, ettei se ehtinyt ottamaan päiväunia. Pihalla oli niin monta ihmistä eri touhuissa, että juostessaan toisen luota toisen luo se oli liikkeessä jatkuvasti, ja illalla väsytti. Niinpä se nukkuikin koko yön miltei keskeytyksettä eikä noteerannut aikaisin töihin lähtenyttä ahkerampaa puoliskoani normaaliin tapaan pallon ja vetonarun viemisellä aamukahviaan nauttivan isännän jalkoihin. Se nukkui puhelimeni hälytykseen asti – harvinaista herkkua allekirjoittaneelle :)

Lenkillä pentu on ottanut tehtäväkseen pitää porukan koossa. Tyttäreni pitäessä kovempaa vauhtia kuin me keski-ikäiset maiseman ihailijat se tekee vähintään kaksinkertaisen lenkin juostessaan ensimmäisen ja viimeisen kulkijan väliä. Pennun kasvaessa ovat myös lenkit pidentyneet – se nauttii metsässä kulkemisesta, kuten mekin. Aamuauringon paisteessa lentävät pikkuperhoset ovat mielenkiintoisia. Niistä jää usein jokunen leikkisän pennun tassun alle, mutta suurin osa ehtii alta pois. Äänekkäästi pörisevät kimalaiset kiinnostavat myös, mutta niitä se ei ole vielä saanut kiinni – onneksi. Eri lintujen äänet metsässä ja pihassa saavat sen pysähtymään. Korvat pystyssä ja pää kallellaan se kuuntelee ja opettelee samalla, mitkä äänet kuuluvat luontaisina sen elinympäristöön.

Pennussa on myös puutarhurin vikaa, mutta se on selkeästi käsittänyt puutarhanhoidon väärin. Se katkoo järjestelmällisesti kukat niistä harvoista kukkapenkeistä, joita pihassamme vielä on. Olen huomannut sen tekevän sitä kiusallaan. Kieltäessäni sitä se katsoo minua alta kulmiensa ja odottaa, että menen kauemmaksi. Sen jälkeen se ottaa vauhtia ja hyppää penkkiin sekä repii hampaillaan niin monta kukkaa ja lehteä kuin ehtii ennen kuin pääsen hätiin. Tässä on jälleen yksi hyvä syy karsia kukkapenkkejä pihastamme. Kunhan vain sammal valtaisi vielä nurmikon, että pääsisimme ruohon leikkuusta ;)

Kunhan pennun hampaat vaihtuvat ja ikä rauhoittaa sitä, meillä on oivallinen vahtikoira talossa – sekä rakastettu perheenjäsen :)

Kuulin menneellä viikolla, että kookosöljyllä on luontaisesti kuuden suuruinen suojakerroin. Niinpä päätin levittää iholleni ulkotöihin ja lenkille kylmäpuristettua luomukookosöljyä, sillä onnekseni en ole kovin herkkä palamaan auringossa ja kuuden suojakerroin riittää minulle kotimaassa mainiosti. Olen hurahtanut myös erilaisiin vihreisiin teelajeihin, jotka maustan usein teelusikallisella kyseistä kookosöljyä. Maustan sillä myös kahvimukilliseni erityisesti silloin, jos kahvihetkeen ei kuulu suklaapalaa. Kuulin myös, että samainen tuote hillitsee tulehduksia ja jotkut käyttävät sitä suun huuhteluun – hampaiden pesun lisäksi oletan. Olen kokeillut sitä vajaan viikon suussani noin kaksikymmentä vuotta ärtyilleen hammasimplantin kroonisen tulehduksen taltuttamiseksi. Auttaako se? Ken elää, hän näkee :) Kerron mahdolliset tulokset tästä kokeilusta, kun ja jos niitä ilmenee.

Juhannus on tänäkin vuonna ja teemme tavoillemme uskollisina juhannussaunaan vastat, vaikka kalenterissa kuu on täydellisen musta – se ei siis ehdi vielä nousevaksi. Katsotaan, miten koivun lehdet reagoivat siihen :)

Oikein mukavaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

Muurahaiskuiskaaja ;D