Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.

Puutarhaa, teetä ja maailmanpolitiikkaa

Kuva
Aloitin kuluneena viikonloppuna pihan haravoimisen. Maa oli kuitenkin monin paikoin vielä turhan märkä – routa ei ollut vielä sulanut eikä vesi päässyt pintamaata syvemmälle. No, eipä se minua kauheasti haitannut – kerrankin oli perusteltua lykätä haravointia vappuun ja todennäköisimmin sen jälkeiseen aikaan. Ei ole näet kovinkaan tavatonta, että toteutan syysharavoinnin uutena vuonna (tai keväällä) sekä kevätharavoinnin toukokuun lopulla (tai en lainkaan). Joskus nurmikko on ehtinyt kasvaa niin pitkäksi, ettei haravointia ole enää tarvinnut tehdä – haravan sijaan on täytynyt valita ruohonleikkuri. Kasvatan nykyään pihallamme sammalta, jotta pääsisin loputtomasta ruohonleikkuusta. Projekti on hyvässä vauhdissa :) Olen seurannut viime aikojen uutisia maailmalta hivenen huolestuneena ja todennut, että mitä hullumpi ihminen on maan johdossa, sitä suuremmat ovat hänen valtaoikeutensa. Pohjois-Korea, Turkki, Venäjä ja Yhdysvallat – maita, joissa joko demokratian toteutuminen on jo me

Sanontoja ja numeroita :)

Kuva
Keskustelimme täsmällisemmän puoliskoni kanssa ajan määreistä liittyen menneiden vuosien tapaani tulla sovittuna aikana paikalle ”hieman” viime tipassa ja joskus ”jopa” myöhässä. Opiskeluvuosina käyttöön ottamani akateeminen vartti oli nähtävästi jäänyt päälle. Keskustelumme sai alkunsa ilmaisusta ”kahden maissa”. Täsmällisemmän puoliskoni mielestä se tarkoitti kellonaikaa hieman ennen kahta ja minun mielestäni se taas tarkoitti kellonaikaa noin vartti ennen ja jälkeen kahden. Emme päässeet tästä asiasta yksimielisyyteen, mutta nyt tiedämme, mitä me molemmat sillä tarkoitamme. Seuraavan kerran, kun sovimme tapaavamme jossakin kahden maissa, puoliskoni joutuu odottelemaan minua pahimmillaan vajaa puoli tuntia ;) Akateeminen vartti oli (Wikipedian mukaan) useissa Euroopan yliopistoissa keskiajalla noudatettu tapa, jonka mukaan luennot alkoivat viisitoista minuuttia yli tasatunnin. Tämä johtui siitä, ettei yksittäisillä ihmisillä ollut tuolloin kelloja, ja kaupunkien tornikellon lyöty

Viikonloppu meillä ja muualla

Kuva
Kuluneen viikonlopun uutiset täyttyivät kuntavaaleista sekä lähialueiden (Tukholma, Pietari ja Oslo) terrori-iskuista tai niiden yrityksistä. Tuli vahva tunne, ettei Suomi ole enää sellainen lintukoto, johon olemme tottuneet. Tästä huolimatta suurin osa ihmisistä – sekä alkuperäisistä että tänne muuttaneista – on rauhaa rakastavia ja hyvää tarkoittavia. Joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka yrittävät luoda pelkoa, epäsopua ja suvaitsemattomuutta joko vahingoittamalla tai usuttamalla  muita  siihen. Mikä sitten ajaa ihmisen sellaiseen? Epätoivo, tyytymättömyys, suvaitsemattomuus, näköalattomuus, viha tai jokin muu vahva negatiivinen tunne, joka sumentaa inhimillisen ajattelun. Julistamme tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta sekä suvaitsevaisuutta, mutta jos asiaa tarkastellaan  kansallisesti tai kansainvälise sti, olemme kaukana siitä. Eurooppaa koettelevan pakolaisongelman varjolla nationalistiset puolueet ja järjestöt ovat haalimassa valtaa itselleen Euroopassa. Myös terroristij

Aprillia, aprillia

Kuva
Kulunut viikonloppu aloitettiin aprillipäivällä, joka on puijaamisen juhlapäivä. Itse en tullut tällä kertaa huijatuksi, mutta aikaisempina vuosina olen kokenut sen kohtalon useita kertoja. Tänä vuonna sain uneliaamman puoliskoni ylös hieman normaalia aikaisemmin pienellä jekulla. Aprillipäivän huijaamiseenhan kuuluu, että huijaus paljastetaan lopuksi, ettei huijattu luule huijausta todeksi. Itse ajattelen myös niin, että onnistunut aprillipäivän huijaus on hyväntahtoinen jekku, jonka jälkeen sekä huijattu että huijaaja saavat hyvät naurut. Ilkeämielinen ja huijattavalle harmia tuottava huijaus eivät kuulu aprillipäivään. Wikipedia kertoo aprillipäivän perinteen historian alkaneen 1500-luvulta Ranskasta, jossa vuonna 1582 siirryttiin gregoriaaniseen ajanlaskuun. Ranskalaisten uuden vuoden ajankohdan muutoksen katsotaan kuitenkin selittävän perinteen paremmin, mikä tapahtui jo ennen kalenterin muutosta. Kuningas Kaarle IX oli huomannut valtakuntaa kiertäessään, että eri puolilla ma