Arvaamattomia ajatuksia

Olen henkilökohtaisesti luullut aina, että kesäaikaan siirtymiseen on joskus ollut taloudellisia perusteita. Luettuani Helsingin Sanomien aihetta käsittelevän jutun (HS 29.10.2016, Ville Similä) ymmärsin, ettei näin ole. Tästä kirjoituksesta tulikin yllä mainittua kirjoitusta referoiva historiallinen katsaus kesäaikaan siirtymisestä, mutta nyt tiedämme, mihin tämä pakon sanelema toimenpide perustuu. Kaikki alkoi uusseelantilaisesta postimies Hudsonista, joka keräili päiväperhosia. Hän oli tiettävästi ensimmäinen, joka esitti vakavissaan, että eri vuodenaikoina täytyisi olla eri kellonajat. Hänen mielestään  kelloa olisi  siirrettävä  kesäisin   kahdella tunnilla eteenpäin, jotta postimiehen työ ei haittaisi harrastusta. Tämä tapahtui vuonna 1895. Asia hautautui, mutta ajatus jäi itämään. Britanniassa pidettiin valoisista kesäilloista ja ehdotuksen kesäiltojen pidentämisestä kellonaikaa siirtämällä toi parlamenttiin William Willett vuonna 1908. Sitä kannattivat tuolloin mm. 3

Kävelin tyttäreni kanssa viikonloppuna metsässä ja huomioni kiinnittyi talitinttiin. Näytti siltä kuin se olisi seurannut meitä lennellen polun vierustan puusta toiseen sirkuttaen samalla vimmatusti. Lopulta se jäi istumaan puuhun polun muututtua hiekkatieksi. Nähtävästi se ilmoitti meidän olleen sen reviirillä. Kevään tulon huomaa valon määrän lisääntymisen ja lumen sulamisen lisäksi lintujen aktiivisuudesta. Varsinkin aamuisin konsertti on runsaan moniääninen. Pikkulintujen sirkutuksen lisäksi lähimetsän puissa raakkuvat sulassa sovussa varis ja korppi, joiden sekaan naakat narisevat kommenttinsa. Tänä aamuna kuulin talven jälkeen ensimmäisen kerran mustarastaan huilumaisen laulannan, jota täytyi pysähtyä kuuntelemaan oikein ajatuksella. Niin kaunista se oli. Tänään on kevätpäiväntasaus – päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Tästä eteenpäin valon määrä lisääntyy juhannukseen asti. Pessimisti sanoisi, että juhannuksesta menee vain hetki, kun illat pimenevät syksyyn. Minä en kuitenkaan

Kävin lauantaina verkostoitumassa ja hakemassa vahvistusta kirjoittamiseeni, mitä sainkin. Itsekustantajille suunnattu tilaisuus oli loppuunmyyty, ja lukuisa joukko samanmielisiä kirjailijoita istui kuuntelemassa eri alojen asiantuntijoita. Kirjabloggaaja, sisältömarkkinoija, yksi Suomen eturivin kirjailijoista sekä kustannustoimittaja kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan. Tämän lisäksi sai tutustua ihmisiin, jotka olivat joko julkaisemassa tai julkaisseet kirjan tai useita – oli mahdollisuus verkostoitumiseen. Usein kirjailijat ovat ihmisiä, jotka viihtyvät yksin, omien ajatustensa kanssa, minkä vuoksi tällaiset tilaisuudet ovat tärkeitä. Palasin tilaisuudesta kotiin positiivisella mielellä, uusin ajatuksin. Kävellessäni aamulla Töölönlahden rantaa katselin merenlahden jäätä, joka näytti petollisen vetiseltä ja heikolta. En ihmetellyt lainkaan, ettei se houkutellut ulkoilijoita, vaan he kulkivat turvallisesti rantaa myötäilevällä pyörä- ja jalankulkutiellä. Jonkin aikaa kävel

Pakkasaamun huuruisissa oksissa kimmeltävä aurinko houkutteli minut aamulenkille – yksin, sillä koiramme kuolemasta alkaa olla jo kuukausi. Siitä huolimatta katseeni etsiytyy välillä olohuoneen matolle etsien siellä nukkunutta lenkkikaveria. Tuo kuukausi on kulunut yllättävän nopeasti ja maaliskuu lähenee vääjäämättä kevätpäiväntasausta sekä kellojen siirtämistä kesäaikaan. Tunnustan olevani ärsyyntynyt jokakeväisestä ja -syksyisestä leikkimisestä kellojen kanssa. Jos kyseinen toimenpide hyödyttäisi jotakin, ymmärtäisin sen. Sen sijaan kuluneina vuosina on eri tutkimuksin todistettu, miten kellonajan siirtely haittaa erityisesti mielenterveyspotilaita, mutta myös terveitä ihmisiä. Eri-ikäisten ihmisten vuorokausirytmi häiriintyy tunnin siirtämisestä ja keväisen siirron jälkeen varsinkin pienille lapsille aamut ovat vaikeita eikä illalla vielä nukuta – syksyllä tilanne toistuu jälleen päinvastaisessa järjestyksessä. Tavasta voisi siis jo luopua ja jäädä pysyvästi talviaikaan, jok