Arvaamattomia ajatuksia

Kuljin jokin viikko sitten viikon ajan pusero nurinpäin päälläni. En muistanut kääntää sitä aamuisin ja lisäksi se oli siistimpi ja paremman värinen nurjalta puoleltaan, joten mitä siitä, vaikka laput liputtivat oikealla puolella. Kyseisen viikon kuluessa voitin kukkakaupan arpajaisista lahjakortin, minkä rohkaisemana ajattelin lämmitellä suhdettani Herra Veikkaukseen. "Nuttu nurin, onni oikein", sanoi mummunikin aikoinaan. Juuri tuolloin oli katkolla jättisuuri voitto Eurojackpotissa, joten arvoin yhden rivin kokeeksi. Se ei kuitenkaan tuottanut tulosta, mutta siitä huolimatta päätin riskeerata seuraavalla viikolla toisen mokoman tavalliseen Lottoon ja osallistua lisäksi Naapurit-arvontaan. Ehkä Herra Veikkaus ei ollut huomannut yhtä pientä riviäni miljoonien rivien joukossa. Sain kuitenkin pettyä jälleen, sillä järkyttävän huima riskinottoni valui tyhjiin – yhtään numeroa ei ollut oikein. Herra Veikkaus oli hylännyt minut lopullisesti. Niin minäkin teen – välirikkomme on

Pihatyöt alkavat olla siinä pisteessä, että talvi voi tulla. Jouduin eilen osallistumaan sellaiseen työhön, jota olen onnistunut karttamaan yli kymmenen vuotta. Meillä on kompostori, joka toimii nollakeleille asti, mutta pakkasella se hyytyy, minkä vuoksi se täytyy tyhjentää syksyisin ennen talvea – nyt oli sen aika. Pojat ovat yleensä olleet isänsä kaverina kyseisessä toimessa, mutta vanhemman pojan muutettua kotoa ja nuoremman ollessa töissä arpa lankesi minulle. Kuunneltuani vuosia poikien jokasyksyisiä kuvailuja kompostin tyhjentämisen jälkeen olin varma, etten selviä ilman pyykkipoikaa. Sonnustauduin normaalia huonompikuntoisella vaatekerralla, mutta päätin unohtaa pyykkipojan sekä turvautua sen sijaan pelkästään suun kautta hengittämiseen. Tyhjennyksen edetessä kompostorin pohjaa kohti valmistauduin pahimpaan, mutta onnekseni (vai pettymyksekseni) se pyykkipoikaa vaatinut löyhkä jäi kokematta. Pojat taisivatkin vedättää vanhaa äitiään :) Katselimme fiksumman puoliskoni kan

Suomen kieli yllättää. Kielemme on rikas ja samalle asialle löytyy useita eri ilmaisuja, joihin eri murteet tuovat oman lisänsä. Esimerkiksi netistä löytyi pikaisella haulla seuraavat synonyymit sanoa -verbille: naurahtaa, ilmaista, vakuuttaa, puhua, henkäistä, hiiskua, ilmoittaa, kuiskata, lausahtaa, lausua, murahtaa, todeta, tokaista, urahtaa, virkkaa, väittää, ärähtää, tuumia ja kertoa. Lisäisin listaan vielä tiuskia, tuiskahtaa, höpöttää ja mainita. Tässä eivät todennäköisesti tulleet vielä kaikki vaihtoehdot, mutta melko kiitettävä lista kuitenkin. Kuluneen syksyn aikana mieleeni on jäänyt kaksi sanaa, joiden merkitystä en tiennyt. Toinen niistä on ulava , jota adjektiivia äitini käytti. Onpa nyt niin ulava olo tai Tuntuupa nyt niin ulavalta , joissa ulava tarkoittaa lähinnä loistavaa , upeaa tai mahtavaa. Toisen sanan kuulin muutama päivä sitten. Olin kahvilla ystävättäreni kanssa, joka osti tukusaa jäätelöä – kyseessä oli tukeva, vähän normaalia paksumpi pehmis-jääte

Tänään oli ensimmäinen aamu, jolloin laitoin pipon päähän ja hanskat käteen lähtiessäni koiran kanssa aamulenkille – nurmikko oli kuurassa. Metsä ympäröi kotiamme sen verran runsaana, etteivät kaikki tämän syksyn hallayöt ole osuneet meihin. Ajelin eilen vielä nurmikkoa välttääkseni turhaa haravointia, vaikka todennäköisesti joudun siitä huolimatta tarttumaan lähiviikkoina haravaan ulko-oven läheisyydessä kasvavan pihlajan ollessa vielä miltei täydessä juhla-asussa syksyn punaaminen lehtineen. Olen kiinnittänyt ja kiinnitin jälleen kuluneella viikolla huomiota siihen, että kotona käyttämieni vaatteiden etumukset täyttyvät miltei poikkeuksetta sekä pahimmillaan välittömästi käyttöönottopäivänä omituisista tahroista. Fiksuna ihmisenä hoksasin pienen pohdinnan jälkeen niiden olevan ruokatahroja. Koska olen kuitenkin (ainakin omasta mielestäni) melkoisen siisti ruokailija, päättelin niiden syntyvän ruoanvalmistusvaiheessa, sillä huolehdin siitä puuhasta arkipäivinä, jolloin pahimmat