Arvaamattomia ajatuksia

Kesä – odotettu ja pian kadotettu. Kesään liittyy paljon odotuksia ja paineita. Kesäloman suunnittelu (mökit, matkat ja juhlat) saatetaan aloittaa jo talvella ja, jos sää ei satu kohdalleen, pettymys on suuri. Lämpimiin maihin suunnattu loma toteutunee kotimaan lomaa varmemmin odotetuissa sääolosuhteissa, vaikka poikkeuksiakin on menneinä vuosina koettu. ”Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen” -sanonta kertoo jo paljon siitä, miten suhtaudumme kesäsäähän. Seuraamme säätiedotuksia miltei fanaattisesti ja joko yllätymme iloisesti tai petymme surkeasti, mutta asennoituessamme tulevaan säähän tuon sanonnan tavoin emme tipu kovin korkealta. Muistamme kuitenkin (toivottavasti), ettei ole meteorologin syy, jos kesällä sataa tai sää on kolea. Suomalaiset sanonnat kuvaavat myös suomalaista elämänasennetta pintaa syvemmältä.”Itku pitkästä ilosta (pieru paljon nauramasta)” sekä ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” kertovat suomalaisten yltiöpositiivisesta elämänasenteesta. ”Kell on

Kuuntelin viikonlopun säätiedotusta ja meteorologi varoitteli kuuroista eri puolella Suomea. Mieleeni tuli väistämättä, että miksi niitä kuuroja täytyy niin kovasti varoa – eiväthän ne ole muita ihmisiä kummempia. Miksei säätiedotuksessa varoitella sokeista tai mykistä ihmisistä. Takerrun epäolennaisuuksiin – tiedän sen sanomattakin. Se on vikani ja äitini sanookin minulle joskus (tai itse asiassa aika usein), että takerrun sanoihin niin kuin ”paska rattaisiin”. Tämän vuoksi en pysty kuuntelemaan Leevi & the Leevingsin kappaletta Elämää, josta pidin aikaisemmin. Siinä lauletaan kertosäkeessä: ”Elämää, elämää, elämää, elämää on tämäkin,…”. Minulle tulee aina mieleen kappaleen kuullessani, että savolainen mies haikailee rakkaansa (tai jonkun muun) perään: ” Elä mää, elä mää, elä mää, elä mää on tämäkin,…”. Ja vaikka kuinka yritän olla ajattelematta asiaa, en voi sille mitään. Pidän kyseisen yhtyeen kappaleista, sillä melodiat ovat mieleen jääviä ja sanoitukset elämänmakuisia. Tu

En olisi uskonut, mutta pakkohan se on uskoa, kun omin silmin näkee ja kokee. Kyse on siis kuorintasukista, joista kerroin viikko sitten. Aluksi jaloissani ei tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, jos normaaleja karheampia kantapäitä ei huomioida. Keskiviikkoisen saunomisen seurauksena jalkateräni alkoivat muistuttaa kuorineen keitettyjä perunoita siten, että pystyin kuorimaan jalkaterien ihon, kuten kuorin keitetyn perunan – nahka lähti levyinä vetämällä. Lauantaisen saunomisen jälkeen istuinkin jo lattialla ”kuorimassa” jalkojani ja täytyy tunnustaa, etteivät kantapääni ole vauva-aikojen jälkeen olleet kertaakaan yhtä pehmeät kuin nyt. Sukat toimivat ja lopputulos oli luvatunlainen. Jos tiedossa on kesäjuhlat, joihin laittaisi mielellään sandaalit, mutta karheiden kantapäiden ja jalkapohjien vuoksi ei ilkeä, voi unohtaa niiden häpeilyn. Tämän yhden kokemukseni perusteella voin suositella sukkia kaikille sandaalin käyttäjille ja muillekin pehmeät jalkapohjat haluaville. Itselläni

Tein viikonloppuna heräteostoksen isolla hoolla. Ostin paikallisesta marketista kuorintasukat, jotka eivät todellakaan liity millään tavalla perunan tai minkään muunkaan juureksen tai hedelmän kuorimiseen. Nämä sukat (jos sukista voi puhua) oli tarkoitettu jalkapohjan kuivan ihon kuorimiseen. En ymmärrä vieläkään, miten eksyin kenkäosastolle ja miten ylipäätään mieleeni tuli poimia kyseinen tuote ostoskoriin. Jonkinlainen tilapäinen (toivottavasti) mielenhäiriö nähtävästi riivasi minua, sillä en edes tiennyt, paljonko kyseiset sukat maksoivat – kuljetin ne vain kiltisti kassalle ja maksoin silmää räpäyttämättä. Siinä vaiheessa, kun katsoin kassakuitista hinnan (rapiat päälle 20 euroa), vähän kirpaisi, mutten voinut enää perääntyä, sillä paketti oli jo ostoskassissa. Testasin sukkia illalla saunan jälkeen. Läpsyttelin muovipusseja muistuttavat, nestettä täynnä olevat sukat jaloissani puolentoista tunnin ajan. Onneksi laitoin niiden päälle oikeat sukat, jotta ne pysyisivät jaloissa